LaPitus 2014

Päivämäärä: 

Lauantai, 2. elokuu 2014 - 10:00 - Sunnuntai, 10. elokuu 2014 - 17:00

Paikka: 

Urho Kekkosen Kansallispuisto

 

2.-10.8. järjestettiin Vesikoiden LaPitus 2014 -vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa Lapissa. Vaellus oli Vesikoiden historian ensimmäinen. Ajoimme kahdella autolla ensimmäisenä päivänä n. 600 km Liminkaan, jossa yövyimme Limingan Niittykärppien hulppealla partiokololla. Toisena päivänä ajoimme vielä n. 500 km. Kiilopäälle, josta aloitimme vaelluksen. Vaelluksen ekana iltana patikoimme noin 10,5 km Rautulammelle, jonne pystytimme vaellustelttamme lammen rannan läheisyyteen.

Vaellukselle lähdössä. Kuva otettu Kiilopäällä ennenkuin lähdimme nousemaan tuntureille. Kuvaaja jäi tuntemattomaksi.

 

Seuraavana aamuna matka jatkui joen vierusta kiemurrellen noin 14,5 km Porttikoskelle, jossa yövyimme kolmannen yön. Porttikoskelta matka jatkui noin 13 km. Ylitimme muutaman joen kahlaamalla ja kapusimme nimeämäämme jyrkkää "Kekkosen Kosto" -polkua pitkin Kaarnepään eteläharjanteen yli melkoisessa helteessä. Hikisen päivämatkan jälkeen saavuimme Sarvijoelle. Seuraavan päivän etappi oli kuitenkin vaelluksen raskain. Kuljimme aikamme joen vierusta ja matkalla Jaakko heitti jokeen kylmän kiven. Ohitimme Paratiisikurulle johtavan joenhaaran, mutta päivämatkan pituuden takia emme poikenneet siellä. Päätimme nousta suoraan ylös jyrkkää nimetöntä kurua Lumipään tunturille.

Masi ja TT ylittämässä puroa. Kuvaajana Jani

 

Jaakko heittää kylmän kiven. Kuvaajana Sami

 

Joen vierrusta pitkin vaeltaen. Kuvaajana Jani

 

Kurua pitkin Lumipään tunturille nousemassa. Kuvaajana Jani

 

Jyrkästä maastosta huolimatta nousimme aika vauhdilla ylös kuitenkin välillä taukoja pitäen ja maisemia ihaillen. Syvällä kurun pohjalla oli vielä lunta jäljellä viime talvesta helteisestä kesästä huolimatta. Tunturin laella pysähdyimme syömään, jonka jälkeen jatkoimme matkaa toisen kurun kautta ja Sokostin vierestä aina Luirojärvelle asti. Kun laskeuduimme tuntureilta, avautui eteemme aivan henkeäsalpaavan upea maisema jokilaaksoon. Luirojärvellä majoituimme vapaaseen autiotupaan ja saunoimme sekä kävimme uimassa Luirojärven kirkkaassa vedessä. Päivämatkan pituudeksi tuli noin 16 km.

Tuntureilta jokilaaksoon laskeutumassa lähellä Sokostia. Kaukaisuudessa näkyy Luirojärvi, jonne päivämatkaa jäljellä taaimmaiseen niemeen asti. Kuvaajana Jani

 

Seuraavana päivänä Jani, Sonja, Jaakko ja Inti kävivät huiputtamassa Sokostin eli UKK-puiston korkeimman tunturin huipun (718 m), jonne Vesikot jättivät jälkeensä huipun korkeimmalla sijaitsevan kiven. Totesimme myös, että “huipulla tuulee” sanonta piti paikkansa. Takaisin tullessa vastaamme käveli legendaarinen Martin, joka oli saavuttanut vaeltamisessa aivan toisen ulottuvuuden. Hän mm. söi pelottomasti luonnonantimia ja oli lähtenyt taannoin liikkeelle Rukalta aikeenaan vaeltaa aina Norjaan asti. Masi ja TT saivat jopa kunnian kätellä Martinia. Yövyimme vielä toisen yön Luirojärvellä ja illalla ainakin jotkin meistä nauroivat jo ihan kippurassa väsyneille jutuillemme. Luirojärveltä jatkoimme vaelluksen pisimmän osuuden noin 21 km Suomunruoktulle asti. Amanda tuli tänne meitä vastaan ja totesi jutuistamme, että olimme olleet jo huolestuttavan pitkään omissa oloissamme. Tästä jatkoimme vielä noin 14 km takaisin Kiilopäälle, josta ajoimme Liminkaan ja seuraavana päivänä takaisin Helsinkiin.

Sokostin huipulla kuva itselaukaisimella otettuna.

 

 

TT ja Inti ovat jo ylittäneet joen ja kohta myös Jani.  Kuvaajana Sami

 

Vaellukselta jäi aivan uskomattoman upeita muistoja ja kuvia henkeäsalpaavan komeista maisemista ja vaelluksen väsyneet jutut naurattavat vieläkin. Vaellus antoi myös luovuudelle sijaa. Mm. Masin keksimä arvoitus “Mikä on laatoittaja ranskaksi?” on poikinut jälkeenpäin monta muuta vastaavaa ranskalaisarvoitusta, kuten "Mitä Batman teki Ranskassa?" Lisäksi säät suosivat ja helteistä säätä oli useimpina vaelluspäivinä. Vaellukseen osallistuivat Masi, Jani, Jaakko, Sonja, Inti ja TT. Vaelluksen johtajana toimi Sami “Masi” Kukkonen. Samaan aikaan UKK-puistossa oli vaeltamassa myös muita partiolaisia ja lippukunta Kuksien mukana nykyinen vesikkojohtajamme Joona. Vaelluksen kokonaismatkaksi tuli. noin 89 km ja Sokostin huiputuksen kanssa noin 100 km. Kaiken kaikkiaan vaellus oli huippureissu huippu seurassa. Vaelluksen aikana Masi teki kaukoretkimerkkiin liittyvää harrastetutkimusta eli ns. eränkävijän diplomityötä. Tästä työstä Masille myönnettiin myöhemmin Karhunhammas nro. 359.

 Masi pitämässä taukoa kurun nousun välillä. Kuvaajana Jani